Soija, maissi, rapsi sekä puuvilla ovat ns. ensimmäisen sukupolven gm-kasveja, joka tarkoittaa nimenomaan rikkakasvimyrkkyjen (HT) ja tuhoeläinten (BT) sietokykyä. Nämä kaksi omainaisuutta tai niiden yhdistelmät ovat ylivoimaisesti eniten viljellyt gm-lajikkeet maailmassa (98%).

HT-soijan käyttö on omaksuttu hyvin nopeasti viljeltäväksi maissa, joissa se on saatavilla ja viljely mahdollista. Lähes kaikki Argentiivasssa viljelyt soija on gm-soijaa ja Yhdysvalloissakin eli 90 prosenttia. Nopeaan käytön leviämiseen on syynä helppokäyttöisyys, tehokkuus ja joustavuus perinteiseen soijaan verrattuna.

Gm-maissia kasvatetaan 17 maassa. Eniten viljellään maissia, jossa on yhdistetyt ominaisuudet (HT ja BT). Tuhoeläinten sietokykyä pidetään tärkeämpänän ominaisuutena kuin myrkynsietokykyä, sillä tuholaisten toukat (mm. maissikoisa ja hukkavaellusyökkönen) ovat aiheuttaneet vuosittain miljardien vahingot.

Kaupallisessa puuvillan viljelyssä on myös käytössä sekä yhdistelmiä, että BT ja HT-lajikkeita. GM-puuvillan sosioekonomisia vaikutuksia on tutkittu eniten, koska sitä kasvattaa suuri joukko pientilallisia kehitysmaissa. Eniten gm-puuvillaa viljellään Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Gm puuvillan käyttä on vähentänyt torjunta-aineiden käyttöä ja parantantu satoja erityisesti Intiassa ja Kiinassa jopa siinä määrin, että huomattavasti kalliimpien siementen käyttä on tuonut lisätuloja pienviljelijöille Intian 135 dollarista Kiinan 470 dollariin hehtaarilta.

Rapsia kasvatetaan nykyään biodieselin raaka-aineeksi, teollisuuden käyttöön sekä rehuksi. HT-rapsin viljely on keskittynyt Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Australiaan sekä Chileen. Kanadan rapsista yli 90 prosenttia on geenimuunneltua. (Lusser 2012).

 

Mikä sitten mättää, jos näinkin lupaavia tuloksia on saatu aikaan. Meitsille tärkeä peruste on gm-kasveihin liittyvät valtasuhteet. Gm-siementen patentit ovat monikansallisten yritysten omaisuutta. Se joka omistaa siemenet, määrää ruuantuotannosta. Eikä kukaan pärjää ilman ruokaa. Kylvösiementen kauppa on keskittynyttä sillä kaupallisista siemenistä yli puolet on kolmen yberyhtiön hallinnassa: ykköspahis Monstanto, DuPont ja Syngenta. Nämä kolme sekä pari muuta yhtiötä (Dow, Bayer ja BASF) omistavat kaikki kaupallisesti viljeltävien gm-kasvien siemenet.  Lisäksi gmo vapaissa lajikkeissa tarjonta on merkittävästi vähentynyt.

 

 

Ykköspahis Monsanto..

 

Monsanto on suuri tekijä gm-markkinoilla. Monsaltolle kuului 23 prosenttia maailman koko siemenkaupasta ja yli 85 prosenttia gm-siemenistä. Muutaman suuryhtiön valta-asema on a reippaasti. Monsanton gm-siementen kauppaan kuuluu myös sitoutuminen Roundup-kemikaalin käyttöön. 

Monsanton edustama teollinen ja monopolistinnen maataloustuotantomallai kiukuttaa ihmisiä maan äärestä toiseen. Kansalaisten vastustus gm-lajikkeita ja torjunta-aineita kohtaan on saatu myös maataloudesta vastaavien byrokraattien kuuluviin. Esim. Intiassaon määrätty väliaikainen viljelykielto BT-munakoisolle, koska sen kehittäjää Mahyco-Monsantoa syytetään biopiratismista eli kasvuston hyödyntämisestä jalostuksessa ilman korvausta.

Monsanton vastainen mielipide on levinnyt myös Etelä-Amerikassa ja Karibianmeren alueella. Brasiliassa on vahva viljelijäliike, joka puoltaa vaihtoehtoisia, ruokaomavaraisuuteen tähtäääviä toimenpiteitä. Haitilaiset hylkäsivät Monsanton hybridisiemenet, joita tarjottiin lahjoituksena taannoisen masohjelmista, joiden mukana gm-tuotteet ja -siemenet voisivat päästä maahan esim. Yhdysvalloista.

Keväällä julkaistiin kattava raportti kamppailuista, joita pien- ja luomuviljelijät, paikalliset asukkaat ja kansalaisliikkeet käyvät bio- ja geenitekniikkajättejä, kuten Monsantoa, vastaan. Raportin ovat laatineet Monsanto-protestiliike Combat Monsanto, kansainvälinen Maan Ystävät (FOEI) ja maaseutuväestön sekä pienviljelijäin kansalaisliike La via Campesina. (gmovapaa.fi)

Koko raportti:

http://viacampesina.org/downloads/pdf/en/Monsanto-Publication-EN-Final-Version.pdf

 

Sitten päästään näihin pohdintoihin, että mikä mättää? Gmo tässä tapauksessa on kyllä äärimmäisen paha juttu. Monopoliasema ruuantuotannossa on sellainen Troijalainen, että oksat pois. Tällä hetkellä gm-kasvit ovat pääsääntöisesti rehun, biopolttoaineiden ja teollisuuden tarpeisiin kasvatettuja. Ja se viljelyalan määrä on hurja! Lisäksi kehitysmailla ei ole välttämättä tajuntaa kokonaisuudesta ts. eivät ole ihan tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä, kun ensimmäset gm-siemenet maahan laittavat.

Sitten se toinen puoli. Geeniteknologia on äärettömän kallista ja vaatii massiivisia pääomia jalostukseen, laboratoriotyöhön, lupa- ja valvonta-asioihin, koeviljelyyn ym. Harvassa on ne yhtiöt, jotka investoihin on varaa ja mahdollisuutta. Ei kai näitä nyt ilmaiseksi voida jaella, mitä liikeoimintaa se olisi?  Kultaisen keskitien ja peiliin katsomisen paikka olisi kaikilla. Suosittelen katsomaan dokumentin Food Inc., joka paljastaa paljon taustaa ruuantuotannon raadollisuudesta.

Mutta siitä lisää kohtapuoliin..