Kuulin aikoinaan melko suppean määritelmän ympäristöalan opiskelijoista. Ne on kuulemma sellaisia ituhippejä. Kun pyysin määrittelemään ituhipin sain seuraavanlaisen kuvauksen: Sellaisia joogaavia luomuruohonsyöjiä,  jotka asuu kommuunissa :D. Okei tää on sitten kaukana ympäristöalan opiskelijasta. Tämä syntinen lihansyöjä, joka yksityisautoilee vanhalla romulla (jota vois kutsua jo ympäristöjätteeksi) ja asuu yksin ei-niin-energiatehokkaassa puutalossa. Koira se vasta hiilijalanjälkeä kasvattaakin..

En ehkä kauheasti pidä siitä, että minua pidetään kovin ekoihmisenä. Mielummin vaikka vastuullinen kuluttaja :D. Yritän käydä ruokakaupassa niin, että omatunto ei kolkuta. Polkupyörä ja bussi ovat ensisijainen kulkuvälinen jalkojen ohella. Kodistani ei löydy mitään tarpeetonta (okei lämpörullat..), koirakin syö kotimaassa valmistettua maggaraa, asun yksiös, ostan vaatteita käytettyinä ja elän muutenkin melko vaatimattomasti. Sitten niitä syntejä: autoilu, satunnainen tupakointi, jätteiden lajittelun ongelmat (talossa ei ole keräyspistettä). Toki roudaan metallit, lasit, paperit, kartongit, vaatteet ym. kierrätyspisteeseen, mutta koen jörkkyä omantunnontuskia sekajätteen määrästä puuh!

Kai mä sitten olen vaan semisti vihreä, ja sopii vallan mainiosti!