Geenimuuntelu herättää paljon negatiivisia mielikuvia. Näin semisti vihreen näkökulmasta pitäsi olla ehdoton nou nou kaikelle gm-jutuille, mutta kuitenkin laajempi tutkimus aiheeseen on herättänyt pohdintaa gmo:n tulevaisuudesta. Nykyisellään geenitekniikan avulla tuotetut kasvit ovat lähinnä rehutuotannon tarpeisiin modifoituja kasveja, joiden massatuotanto ei ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta ole kovinkaan positiivinen asia. Geenimuuntelu on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkät tehotuotantokasvit, ja nämä mahdollisuudet ovat kääntäneet mielipidettäni vähän positiivisempaan suuntaan. Rene%20Aranda-normal.jpg

                            

Globaali maatalous ja gmo

Ensimmäiset kaupalliseen viljelyyn hyväksytyt geenimuunnellut viljelylajikket tulivat markkinoille USA:ssa 1996, jolloin viljelyala oli 1,7 miljoonaa hehtaaria. Vuonna 2012 viljelyala oli kasvanut 170,3 miljoonaan hehtaariin, joka vastaa noin kymmentä prosenttia maailman viljelykäytössä olevasta pinta-alasta. (ISAAA 2013). Tää on aika hurja määrä, ja riittää aiheuttamaan vähintäänkin epäluuloa tulevaisuutta ajatellen. 10 prosenttia on todella paljon! Ja paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

Ns. Teollisuusmaissa lähes koko tuotanto on painottunut ylläri pylläri Pohjois-Amerikkaan, ja etenkin Yhdysvaltoihin, joka on maailman suurin Gm-kasvien viljelijä reilun 40 prosentin osuudella kaikesta viljelyalasta (69,5 milj. ha). Vuonna 2013 gm-kasveja viljeltiin 27 maassa. Suuria viljelijöitä mm. Brasilia, Australia, Etelä-Afrikka, Paraguay, Argentiina, Intia, Kiina, Meksiko... EU-maissa on viljelty kaupalliseen käyttöön maissia ja perunaa (2011). EU:n alueella gm-maissia viljeltiin 130 000 ha, josta 90 % Espanjassa. (ISAAA 2014). Kuvassa on sit kaikki maat, jotka gm-kasveja on kaupalliseen käyttöön viljellyt.

gm-normal.jpg



 

Räjähdysmäisestä kasvusta huolimatta monimuotoisuus on hyvin pientä sekä lajien, että ominaisuuksien osalta. Kaupalliseen käyttöön tulleiden gm-kasvien yleisemmät ominaisuudet ovat rikkakasvimyrkkyjen toleranssi (HT) sekä tuhoeläin resistenssi (BT). HT-kasveihin on siirretty maaperäbakteereista geeni, joka kestää rikkakasvimyrkkyä nimeltä glyfosaatti. Ihan ekana markkinoille tuli Monsanton Round-Up - myrkylle vastustuskykyinen soija. Tuhoeläimiä kestävät lajikkeisiin on myös maaperäbakteerista geeni, joka koodaa bakteerin toksiiniproteiinia, joka on myrkyllistä tuhoeläinten toukille (Nikander-Teeri 2004). Näistä on sitten eri versioita eri firmoilla, mutta periaate on sama.

Neljä suurinta

Neljä tärkeintä gm-kasvia on soija, maissi, puuvilla ja rapsi. Kuvassa näkyy, kuinka monessa maassa kasvatetaan kuinka  monta prosenttia kasvin kokonaisviljelystä on geenimuunneltua. Tuo soijan osuus on melko huikea, kun ajatellaan, että 80 % kaikesta soijasta ja puuvillasta on gmo:ta. (ISAAA 2013). Nämä neljä kasvia kattavat 98 % kaikestä gm-kasveista viljelypinta-alan mukaan laskettuna ja ovat siis HT-, BT tai näiden yhdistelmiä.  saa-normal.jpg

Kahteen prosenttiin mahtuu sitten loput, joita vuonna 2012 oli mm. papaija, tomaatti, sinimailanen, poppeli, paprika, kurpitsa, sinimailanen, sokerijuurikas sekä kesäkurpitsa.

Nyt pitää kiitää, kun lauantairiennot kutsuvat. Tässä valossa ei gmo saa minunkaan hyväksyntää, mutta kirjoittelen piakkoin mahdollisuuksista lisää, joita onkin aika lailla. Eri asia miten saadaan kestävällä tavalla hyötykäyttöön.

Lis. Piti vielä mainita, että ylläolevat kaavito liittyvät kaupalliseen viljelyyn, eikä siinä ole otettu huomioon koeviljelmiä!

Lis. 2 Tuo ISAAA on lyhenne International Service of the Acquisition of Agribiotech Applications. Siel on hurjasti tietoa gmo:sta lontooksi. Suosittelen tutustumaan, jos asiat kiinnostaa. Tämä on sit gmo:ta edistävä organisaatio, et pinkeillä laseilla ei kannata lukea, vaikka paljon tilastoja onkin. http://www.isaaa.org