Miksi, voi miksi en voi olla aamuihminen?? Saakeli sentään. Heräisin aamulla pirteänä kuin peipponen ja onnellisena kuin banaanin saanut apina. Aamupalaa ja kahvia pihalla lintujen laulaessa auringonnousussa. Työ- tai koulupäivä alkaisi pirteissä merkeissä, eikä vituttaisi kuin banaania ilman jäänyttä apinaa. Näyttäis ja tuntuis vähän tältä:

Juu ei onnistu. Aamuisin saa taistella aivot täysin toimintakunnottomana, jos kasilta meinaan kouluun päästä. Kaikki vituttaa, kahvit on lattialla, puuro palaa pohjaan, avaimet on hukassa eikä mikään toimi silleen ku pitäis. Auta armias jos sattuu vielä puhelin soimaan. Anteeksi kaikille, mutta en todellakaan vastaa, ellei ole ihan pakko.. ARG! Herätyskelloja on kaksin kappalein, toinen sijoitettu etäisyydelle, joka vaatii ruhon nostamista sängystä. Että mua ärsyttää (lähinnä kateudesta) ihmiset, jotka heräävät levänneenä ja hyväntuulisena. Itse kun näyttää tältä:

Syynä ei ole, että jollain lailla nukkuisin huonosti. Syy on siinä, että illalla ei väsytä - ei sitten yhtään. Ihan sama millaiset univelat on niskassa, kun kello lyö seitsemän illalla alkaa tapahtua. Sitten siivotaan ja säädetään, tehdään ruokaa ja vaikka mitä. Kun väsyttää, sänkyyn peitto korville ja alta viiden minuutin ollaan unessa. Siitä posotetaan herätyskellon soittoon asti tai onnen niin salliessa yhdeksän tuntia. Ongelma vaan on, että nukkumatin saapuessa kello on yleensä yksi tai kaksi.

On kokeiltu kaikkea mahdollista paitsi lääkkeitä, mitä en halua syödä. Jossain vaiheessa söin allergiaan väsyttävää antihistamiina Ataraxia pari tabua illassa. Ei vaikutusta. Jossain vaiheessa menin sänkyyn yhdeltätoista ja ajattelin, että kyllä se uni sieltä tulee. Ei se tule. Makaat siinä turhan panttina, ja ajatuksissa kirjoitat koulutehtäviä. Ja kello on taas kaksi. Joskus kokeilin lukea kirjaa. Oli niin hyviä, että luin niitä huomaamatta tunti tolkulla. Huonoja ei jaksa lukea.

Että ottaa tosissaan aivoon. Muistan jo mukulana kuinka hemmetin vaikeata se aamuherääminen oli. Ja kasilta piti kouluun mennä. Koulupäivä loppui yhden kahden aikaan ja sit möllöteltiin, et vanhemmat tulee kotiin. Päiväunet taisivat äitin kertoman mukaan loppua neljä vuotiaana, kun mammaa ahdisti ylipirteä mukula yhdeksän aikaan illalla.

Hyvä artikkeli aiheesta: http://lr.domnik.net/2010/07/iltavirkut-yhteiskunta/ . Vaadin oikeutta meille iltavirkuille! Miksiköhän olen ajautunut ravintola-alalle? No aamuvuorot alkaa aikaisintaan puoli kymmeneltä eli varsin hyvään aikaan. Kun nuo oman alan hommat kiinnostaa, pitää varmaan muuttaa geenejä toiseen suuntaan. Helppoa kuin avantouinti heinäkuussa sano.